torstai 20. lokakuuta 2016

Vianmäärityksestä

Olen ollut ei raskaana jo yli neljä vuotta, joista ensimmäiset puoli vuotta toiveikkaana ja sen jälkeen toivo kiihtyvällä tahdilla hiipuen. Ensin ei löytynyt syytä ollenkaan ja ajattelin, että olisi helpompaa, jos tietäisi miksi ei onnistu niin kuin muilla onnistuu. Sitten typerä toiveeni kuultiin ja löytyi niin iso syy, että en edelleenkään ole keksinyt, miten elää sen kanssa. Niin iso, että aina välillä se on ainut asia, jonka näen peilissä. Vika, josta olen uskaltanut kertoa vain muutamalle ihmiselle ja joista kukaan ei ole ymmärtänyt, miten valtava asia se minulle on. Lempeydellä ja vilpittömästi minulle on sanottu kymmeniä kertoja, että en saisi kutsua sitä viaksi, en saisi sanoa, että olen viallinen. "Kukaan ei pidä sinua viallisena". Mutta minä pidän. Sen tunteen kanssa minä yritän elää ja jaksaa yrittää, jaksaa pettyä ja taas yrittää. Näkymätön vika, näkymätön suru, näkymätön nainen. Viallinen nainen maailman paskimmassa vuoristoradassa.

2 kommenttia:

  1. Kappas. Sinä olitkin tuore tulokas blogimaailmassa. Tervetuloa blogin kirjoittajien joukkoon! Jään seuramaan tarinaasi. Tsemppiä kaikkeen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Olen aina tykännyt kirjoittaa ja tämä keino jäsentää ajatuksia on vielä kokeilematta, joten ajattelin, että ei tästä ainakaan haittaa voi olla.

      Poista